Kun olen kuollut

Nyt kun olen kuollut, mieleni ja kehoni ovat lakanneet olemasta. Henkeni on irronnut minusta. Vielä hetken se katsoo menneeseen. 

Se muistaa utuiset auringonnousut, aamukasteen, terävät kivet paljaiden varpaiden alla, kimmaltavan hangen, höyryävän hengityksen, kissan kehräyksen, metsämansikan maun ja vastasyntyneen niskan tuoksun. Synkät ja pitkät illat, kun murheelliset ajat pitensivät tunnit viruttaen niiden kestoa loputtomasti. Surun ja ilon. Pelon. Tylsyyden ja intohimon. Jälleennäkemiset ja erot.

Henki katsoo kaikkea sitä, minkä elämä minulle opetti, minkä se antoi ja sitten otti pois. Elämä lainasi itseään minulle, jotta sain kokea sen kautta kaikki elämäni kokemukset. Ne tuhannet tunteet, pakahduttavat ja riuduttavat, verkkaiset ja kiihkeät, toivotut ja ne, joita en olisi halunnut kokea. Nekin, joita väistin viimeiseen asti.

Olen kiitollinen kaikesta.

Elämä hioi minua. Se käänsi ja kaulitsi. Välillä se kalttasi ja nyppi. Satutti. Pisti polvilleen. Vielä enemmän silitteli ja antoi parastaan. Helli. Innosti. Yllätti. Kaiken se teki rakkaudesta.

Henki katsoo elämääni täynnä hellyyttä ja rakkautta. Hetken vain ja sitten se jo liukuu pois, on osa ikuisuutta.

Elämäni ihmisenä, joka olin, jatkuu jäljelle jääneiden mielissä vielä hetken. Yhdessä koetuissa kokemuksissa, itkuissa ja nauruissa, pettymyksissä ja onnenhetkissä, rakkaudessa, vihassakin. Kun muistot himmenevät, olen kokonaan poissa.

Kun olen kuollut, mikään ei ole muuttunut. Katson sinua, teitä kaikkia, ja ajattelen teistä edelleen hyvää. Rakkaus jää. 

Rakkaus antoi elämän, kuolema teki sen valmiiksi. Ikuisuus on.

Miltä vapaus tuntuu?

Haluan löytää itsestäni itseltäni piilotetut ja huomaamattomat esteet. Ne, jotka rajoittavat ja pienentävät minua. Haluan tuoda esiin omaa totuuttani, avata itseäni. Sukeltaa syvyyksiin ilman kontrollia, vailla rajaa, häpeää, varovaisuutta tai sääntöjä. Haluan löytää vapauden.

Haluan tanssia ja nauraa, itkeä, käpertyä syliin voimattomana.

Haluan haastaa, haluan voittaa ja yhtaikaa antautua. Haluan olla hehkeä ja kuuma nainen. Haluan vietellä, saattaa sinut hulluuden partaalle, tönäistä alas ja vetää pikkurillistä takaisin.

Olen vallaton ja hersyvä. Runsas kaikkeudessani. En piittaa mistään, enkä edes siitä.

En anna maailman häiritä itseäni, vähät välitän yhteiskunnan säännöistä, ohitan ne kevyesti, eikä niitä ole.

Haluan kertoa kaikille, että hekin ovat vapaita.

Rakastan koko maailmaa ja se rakastaa takaisin.

Huomaan olevani rajaton, silleen hyvällä, ilkikurisella tavalla. Olen olemassa enemmän ja täydemmin kuin aiemmin. Olen kevyt ja avoin. Huomaan olevani ilmaa kevyempi. Ehkä voisin lentää, jos haluaisin.

Mikään ei tartu minuun. Olen immuuni arvostelulle. Minussa vain ei ole tarttumapintaa.

Sekoitun maailmankaikkeuteen ja se sekoittuu minuun. Huomaan sykkiväni sen rytmissä, eikä minua enää ole. On vain rakkaus. Olen vapaa.