Pöydälläni
on uusi kirja, Vihainen nainen, hyvä, paha aggressio, jonka Heli Pruuki ja
Terhi Ketola-Huttunen ovat kirjoittaneet. En ole juuri päässyt alkua
pitemmälle, kun minut johdatettiin käytännön harjoituksiin.
Aggressio pyrkii pintaan.
Miksi
niin käy ja mitä silloin teen?
Huomaan,
että minulle vaikeita paikkoja ovat oikeudenmukaisuuden tunteen loukkaamiset. Epärehellisyys,
mielivaltainen käytös ja epäreilun vallankäytön kohteeksi joutuminen.
No,
mitä silloin teen?
Pohdin
itsekseni asiaa useammalta kannalta, koetan ymmärtää. En ymmärrä. Kysyn kollegalta neuvoja,
kilautan asiantuntijalle. Nukun huonosti. Saan migreenin.
Käyn
kysymässä perusteita päätökselle ja kerron oman näkemykseni. Eipä auta.
Minulle
kerrotaan yhtä, paperilla lukee toista ja totta taitaa olla kolmas.
Jaan
harmituksen tunteeni ystävien ja läheisten kanssa. Tulen ymmärretyksi. Helpottaa. Menen saunaan ja juon lasin viiniä. Kirjotan blogin.
Ymmärrän,
että kaikki kuplat puhkeavat aikanaan. Tämäkin varmasti. Eikä se enää ole minun
päänsärkyni. Hymyilyttää.
