Millaiset "silmälasit" pistit tänään?

En puhu nyt silmälaseista, joita vaihdetaan tyylin mukaan tai silloin kun on aika vaihtaa lasit uusiin. Haluan tarkastella kulttuurisia silmälaseja. Oikeastaan tarkoitan kulttuurisilla silmälaseilla enemmän kuin kulttuuria. Oikeastaan kaikkea sitä, mitä näkee kun katsoo jotakin itselleen vierasta. 

Jotain oman elinpiirin, kodin, perheen reviirin ulkopuolista. Oikeastaan se koskee myös sitä, miten katsoo itseään. Tarkemmin ajatellen, se taitaa koskea ihan kaikkea.

Millaisen suodattimen läpi katson maailmaa? Katsonko sallivasti ja kiinnostuneena vai kenties arvottaen ja torjuen? Ennakkoasenne vaikuttaa hirvittävän paljon siihen, millaisia havaintoja syntyy. 

Havaintojen perusteella syntyvät ajatukset ja tunteet. Ei siis kovinkaan vähäpätöinen asia.

Sanotaan, että rakastunut ihminen näkee kaiken vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Luonto on järjestänyt sen niin, koska se on suvunjatkamisen kannalta tarkoituksenmukaista. Vikoja rakkauden kohteessa on ei vain näe. Joku sanoo varmaan tässä kohti, että ei näe, ei ennen kuin on liian myöhäistä. 

Jossain vaiheessa suomut putoavat silmiltä ja joissakin tilanteissa on vaikea, jopa lähes mahdotonta nähdä samaisessa henkilössä mitään hyvää. Molemmissa tapauksissa havainnot lienevät vääristyneet. Vaaleanpunainen suodatin on kääntynyt toiseen asentoon. Sekin suodatin auttaa vaikkapa tilanteessa, jossa on oman itsensä vuoksi syytä ottaa etäisyyttä toiseen ihmiseen.

 ”Silmälasisuodatin” taitaa olla pitkälti peritty, vaikkei geenien kautta. Vanhempien uskomukset, ajatukset ja tunteet vaikuttavat maailmankuvamme perustavanlaatuisella tavalla. 

Näen sitä, mitä minua on opetettu näkemään, pelkään sitä, mitä minut on opetettu pelkäämään jne. Toki ympäristö, koulutus ja muut asiat vaikuttavat myös. Ne voivat sekä poistaa suodattimia että tuoda niitä lisää.

Tähän kohtaan sopii tarina nimeltään "Millaisia ihmisiä sinä tapaat?" 

Suurta kaupunkia lähestyvä matkamies kysyi tien pientareella istuvalta vanhalta mieheltä: ”Millaisia ihmiset ovat tässä kaupungissa?”

”Millaisia he olivat siellä, mistä olet tulossa?”

”Hirvittävää sakkia. Ilkeitä, epäluotettavia ja itsekkäitä” hän vastasi.

”Valitettavasti minun on myönnettävä, että tämän kaupungin ihmiset ovat samanlaisia.”

Tuskin oli ensimmäinen matkamies kadonnut näkyvistä, kun jo toinen pysähtyi ja kysyi saman kysymyksen. Jälleen vanhus kysyi, millaisia ihmiset olivat olleet siellä, mistä hän oli lähtenyt.

”He olivat hienoa väkeä. Rehellisiä, ahkeria ja melkeinpä liiankin anteliaita. En olisi millään halunnut lähteä sieltä.”

Tähän viisas vanhus vastasi: ”Sellaisiksi tulet huomaamaan heidät myös edessäsi olevassa kaupungissa.”
Lähde tarinaan: Rippinuoren käsikirja/Positiivarit.

Lienee hyödyllistä pohtia asiaa joskus ja miettiä, miten suodatinten olemassaolo on vaikuttanut ja vaikuttaa siihen todellisuuteen, jota ylipäätään pystyn näkemään ja kokemaan.

Voisinko epäillä havaintojani ja mitä siitä seuraisi? Millainen ”suodatin” olisi oman elämäni kannalta hyödyllinen? Mikä avaraisi näkökulmiani ja lisäisi hyvinvointiani?

Miltä havainnot näyttäisivät ilman suodatinta, paljaina ja puhtaina?  

Jäisikö pois turhaa ajatus- ja tunnekuormaa, tarvetta reagoida voimakkaasti tai ollenkaan. Voisiko vain olla ja antaa asioiden tapahtua? 

Jos vain tutkisi elämää ja antaisi sen tapahtua. 

Jos haluat lukea Naavapukuisen naisen juttuja jatkossakin, voit käydä tykkäämässä blogin Facebook-sivuista täältä. 

Voit vapaasti kommentoida, olla erimieltä jne. Jos tykkäsit tekstistä, voit pistää sen jakoon.