25. syyskuuta 2019

Perhekonstellaatio ja Pesso Boyden-menetelmät ehyttävät omilla tavoillaan






Kävin parin päivän Pesso Boyden System Psychomotor -työpajassa Helsingissä syyskuun alussa.  


Työpajan järjesti Elämäntaidefoorumi, puuhanaisena toimi Riitta Saarikko ja ohjaajana Sally Potter Englannista.







Miksi kiinnostuin?


Halusin mennä työpajaan, koska en tiennyt Pesso Boydenista mitään ja se alkoi tulla vastaani monesta suunnasta. Ensin kuulin siitä ystävältäni, luin siitä perhekonstellaatiokoulutuksen lopputyötä tehdessäni ja se tuli lopulta vastaan myös psykoterapeuttien facebook-ryhmässä. Asia alkoi kiinnostaa.

”Menetelmän filosofiassa yhdistyvät psykodynaaminen, kognitiivis-behavioristinen ja systeeminen näkemys yhdistettynä asiakaslähtöiseen työotteeseen. Kehon tarjoama tässä ja nyt -tieto ja kokemuksellisuus ovat keskiössä prosessin seuraamisessa.” (lähde: Elämäntaidefoorumin nettisivu)

Sain selville, että menetelmässä otettaisiin edustajia kuten perhekonstellaatiossa. Perhekonstellaatio on minulle tuttua ja teidän sen olevan erittäin vaikuttava menetelmä. Mikä Pesso Boyden -menetelmässä olisi samanlaista kuin konstellaatioissa, mikä erilaista? Halusin vertailla menetelmiä.


Puitteet


Perusryhmän muodostivat muutamaa kuukautta aiemmin Pesso Boyden terapeuttikoulutukseen osallistuvat henkilöt. Ensikertalaisia oli minun lisäkseni kaksi muuta.

Yhden päivän kuluessa Sally ohjasi kolmen asiakkaan ”rakennelmat” (structure). Teemana voi olla valmiiksi mietitty aihe, jota asiakas halusi tarkastella tai oli mahdollista edetä hänen siinä hetkessä olevista kehon ja mielen tuntemuksista lähtien.

Lisäksi Sally toi rakennelmien lomaan teoriaa. Käsiteltiin esimerkiksi perustarpeita ja kolmea näyttämöä, joilla menetelmässä liikutaan. Ensimmäinen näyttämö on fyysinen tila, jossa ollaan tässä ja nyt. Toinen näyttämö on asiakkaan tila, erityisesti fyysisen kehon tämän hetkinen tila. Kolmas näyttämö on se, jossa haavoittuvuus on tapahtunut eli tila, jossa perustarpeet ovat jääneet täyttymättä. Se on myös tila, jossa paraneminen tapahtuu ja luodaan uusia korjaavia kokemuksia ”rakennelmien” avulla.




Asiakas ja ohjaaja istuivat tuolit kasvokkain. Asiakkaan vieressä lattialla oli tarjottimella pieniä esineitä, kiviä, simpukoita ja helmiä. Muut ihmiset istuivat ohjaajan takana puolikaaressa, niin, että he näkivät asiakkaan hyvin. Asiakas päätti millä etäisyydellä ohjaaja ja muut henkilöt istuvat.

Tilaan on varattu runsaasti tyynyjä, joogamattoja ja peitteitä.


Rakennelman tekeminen


Asiakas kertoi, mikä hänen asiansa oli tai aloitettiin hänen voinnistaan sillä hetkellä. Ohjaaja ei tässä vaiheessa kysellyt kovin paljon. Sen sijaan hän kuunteli ja huomioi hyvin tarkasti asiakkaan mikroilmeitä. Hän tarkkaili ja keskeytti välillä sanoen, jos ”todistaja” (witness) olisi tällä, hän sanoisi…. 

Ohjaaja toisti ”todistajan” näkemänä asiakkaan kertomia asioita ja lisäsi niihin tunnistamansa asiakkaan tunteen. Mikäli hän osui oikeaan, asiakas kuittasi sen jotenkin ja mikäli ei, asiakas korjasi tunteen oikeaksi.

Joissakin rakennelmissa ohjaaja sanoitti asiakkaan sisäistä puhetta (voices). Eräässä rakennelmassa äänille otettiin oma edustaja. Jossakin rakennelmassa otettiin yksi tai useampia ”suojelijoita” (protection figure) asiakkaan ja häntä uhanneen/vahingoittaneen henkilön edustajan tai ”äänten” väliin.

Ohjaaja pyysi asiakasta valitsemaan tarjottimen esineistä ”edustajat” (space holder) henkilöille, joista asiakas puhui. Edustajia voitiin ottaa myös esimerkiksi paikoille. Asiakasta pyydettiin asettamaan edustajat eteensä sopiville paikoille.


Asiakkaan kehon tuntemukset, kuten kipu, painontunne ja ahdistus, huomioitiin ja niitä pyrittiin lievittämään ja poistamaan. Asiakkaan kehoa tuettiin tilassa olevien tekstiilien ja muiden ihmisten avulla. Ohjaaja saattoi pyytää asiakasta valitsemaan henkilöitä edustamaan esimerkiksi ideaali-isää ja ideaaliäitiä, joiden paikat asiakas määritteli hyvin tarkasti.

Ideaalivanhemmat olivat nähdyissä rakennelmissa läheisessä fyysisessä kontaktissa asiakkaaseen. Heidän antamansa tuen laatu varmistetiin niin, että asiakkaalla oli hyvä ja turvallinen olo. Ideaalivanhempia saatettiin ”laajentaa” ottamalla heille uusia edustajia (extension of ideal mother/father), jotta asiakkaan kehoa voitiin tukea joka puolelta mahdollisimman hyvin.

Tässä vaiheessa ohjaaja antoi edustajille lauseita, jotka nämä toistivat ääneen. Lause saattoi olla esimerkiksi: ”Jos olisin ollut sinun ideaali-isäsi, olisin ollut läsnä” tai ”Jos olisin ollut sinun ideaaliäitisi, olisin sanonut sinulle joka päivä, rakastan sinua.




Ohjaaja saattoi tehdä esineillä luotujen edustajien kanssa ”elokuvia” (movies), jotka ohjaaja sanoitti. Hän ikään kuin leikki esineillä ja puhui niiden äänellä osittaen puheensa asiakkaalle. Näissä elokuvissa kaikki päättyi hyvin. Omille vanhemmille saatettiin luoda ideaalimenneisyys, jollaisen saatuaan heillä olisi ollut paremmat edellytykset vastata asiakkaan perustarpeista silloin, kun hän oli lapsi.




Yleensä asiakas oli työskentelyn aikana hyvin tunteikas. Vähitellen olo tyyntyi jokaisella. Rakennelman työstäminen kesti noin tunnin. Muutamia minuutteja ennen ajan loppumista ohjaaja kysyi, mitä asiakas vielä halusi/tarvitsi hyvään loppuun.

Seuraavaksi purettiin roolit. Ensin ohjaaja purki esineillä luodut roolit, jonka jälkeen purettiin henkilöroolit. Jokainen sanoitti itsensä ulos roolista sanomalla ”en ole enää x, olen y”. Viimeiseksi purettiin ideaalivanhempien roolit ja heitä edustaneita henkilöitä pyydettiin hyvin hitaasti siirtymään pois asiakkaan läheltä.

Lopuksi asiakas jäi paikalleen rauhassa tunnustelemaan oloaan. Ohjaaja kääntyi koko ryhmän puoleen ja jokainen voi kertoa omista tuntemuksistaan ja kokemuksistaan. Mikä kosketti? Jos asiakkaan puoliso oli paikalla, hän sai puheenvuoron ensimmäisenä.

Päivän päätteeksi asiakkaina olleet henkilöt saivat kertoa tuntemuksistaan. Jokaiselle rakennelmat tuntuivat olevan syvästi vaikuttavia ja eheyttäviä kokemuksia.


Mitä opin


Ben Furman on vuosia sitten kirjoittanut kirjan Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Vaikutti siltä, että Pesso Boyden -menetelmässä pyrittiin luomaan uudenlainen korjaava kokemus, muisto vaihtoehtoisesta todellisuudesta. Onnellinen lapsuus.

Kehon muisti on lahjomaton. Se muistaa ja säilöö asioita, joista mielemme ei välttämättä pysty muistamaan tai käsittelemään. Pesso Boyden -menetelmässä huomioitiin todella hyvin kehon tuntemukset ja siitä pidin erittäin paljon. Kaikki asiat eivät selviä pelkästään puhumalla. Tarvitaan yhteys kehoon ja se on joskus terapiatyöskentelyssä iso haaste.

Ihmisen tunnekieli on äidinkieli ja pakostikin mietin, miten paljon vieraalla kielellä operoiminen muuttaa asiakkaan kokemusta. Joissakin kohdissa Sally pyysi yleisöltä suomenkielisiä termejä. Ehkä hän havaitsi, etteivät englannin kieliset ilmaisut tavoittaneet asiakkaan kokemusmaailmaa.

Yhtäläisyyksiä perhekonstellaatioon löytyi, kuten
  • Asiakas asetteli esineillä otetut edustajat kolmiulotteisesti, kuten asiakas tekee perhekonstellaatiossa henkilöedustajille. 
  • Ohjaaja sanoitti roolihenkilöiden puhetta, jonka he toistivat, kuten perhekonstellaatiossakin tapahtuu ns. parantavien lauseiden muodossa
  • Molemmat menetelmät vaikuttavat vievän asiakkaan syvästi eheyttävään prosessiin


Erojakin vaikutti olevan        
  • Rooleissa ollessani ja työskentelyä seuratessani en tunnistanut samanlaista tietoisuuden kenttää, mikä perhekonstellaatiossa muodostuu ja jolle konstellaatiotyöskentely rakentuu
  • Toisin kuin perhekonstellaatiossa Pesso Boydenissa roolihenkilöiden tuntemuksia ei kysytty
  • Perhekonstellaatiossa asiakkaan oikea perhe on konkreettisemin läsnä kuin Pesso Boyden -menetelmässä, jossa taas ideaalivanhemmilla oli suuri rooli.
  • Parin päivän kokemuksen perusteella menetelmä tuntui melko monimutkaiselta verrattuna perhekonstellaatioon

On monta tapaa lähestyä ihmisen sisintä. On todella tärkeää, että jokainen löytää oman tapansa eheytyä. 

Joitakin oppimiani asioita voin soveltaen käyttää työssäni. Saattaa olla, että vielä joskus osallistun Pesso Boyden -työpajaan ja teen oman rakennelman.  Menetelmä ei kuitenkaan vienyt minua mukanaan niin, että lähtisin opiskelemaan sitä enemmän. Perhekonstellaatiot sen sijaan ovat asettuneet minuun niin, että haluan edelleen lisätä tietämystäni niistä kehittyäkseni ohjaajana.

Katso seuraava Kiteellä pidettävä perhekonstellaatio -työpaja Kiehisen tapahtumakalenterista.

Jos perhekonstellaatio tai ylisukupolviset asiat kiinnostavat saatat haluta lukea myös seuraavat kirjoitukset:


Jos haluat lukea Naavapukuisen naisen juttuja jatkossakin, voit käydä tykkäämässä blogin Facebook-sivuista täältä
Voit vapaasti kommentoida sekä jakaa blogia.