Minuun sattui

Kävi tässä eräässä virtuaalitilanteessa niin, että minuun sattui. Tehtiin yksi harjoitus, jossa tutkittiin omia kipukohtia, asioita joita en osaa. No niitähän on. Ja niitä on tietysti tähän ikään mennessä tarkasteltu puolelta, jos toiseltakin. 

Minut yllätti, miten kovasti jotkut kommentit siitä huolimatta osuvat arkaan paikkaan. Nousi monenlaisia tunteita.

Kävin miettimään, miksi niin kävi. Ja ennen kaikkea, mitä tilanteesta voisin oppia.

Virtuaalisesti tilanteiden hallinta on hieman toisenlaista kuin lähikontakteissa. Vaikka näemme toisemme ruudulta, kuva on kuitenkin melko pieni ja sen laatukin voi olla kaikkea huippuhyvästä todella kehnoon.

Toisinaan kaikki tapahtumissa olijat eivät pidä kameraa päällä, joka tekee kohtaamisesta vaikeampaa ja etäännyttää jäseniä toisistaan. Tulee ikään kuin tunne, että jotkut tarkkailevat tilannetta olematta osa ryhmää, ovat ulkokehällä.

Joskus on yhteyksien pätkimistä, linjoilta tipahtamisia tai äänen katoamista. Kehon kieltä ei pysty lukemaan ruudulla kuten lähitapaamisissa tapahtuu automaattisesti. Puheenvuorojen ottaminen ja antaminen on myös erilaista, eikä suju yhtä luontevasti kuin kasvokkain.

Kaikki tämä tekee vuorovaikutuksesta haastavaa.

Uskon virtuaalisuuden olleen yksi tekijä omaan kokemukseeni. Toiset eivät kyennet lukemaan kehonkielestäni, miltä minusta tuntui. Uskon, että kasvokkain oma haavoittuvuuteni tilanteessa olisi ollut paremmin näkyvissä. Ehkä se olisi vaikuttanut vuorovaikutuksen laatuun. Ehkä se olisi myös vaikuttanut omaan kokemukseeni. Olisin ollut enemmän osa ryhmää, joka olisi jakanut kokemustani. Nyt olin yksin haavani kanssa.

Harjoitusta purkaessa minusta tuntui, että kokemukseni ei tullut kuulluksi. Tuntui, että minua ei hyväksytty sellaisena kuin olin. Minun haluttiin olevan toisenlainen. Koin, että minua alettiin ohjata niihin suuntiin, joita puhujat pitivät toimivina itselleen. Tunsin, että sanomani mitätöityi.

Tämä kaikki tapahtui toki minun parhaakseni ja hyvää tahtoen. Ei ollenkaan ilkeästi tai pahantahtoisesti. Vaan päinvastoin. Sain opastusta, jotta pääsisin vaivastani eroon. Jotta olisin sen kanssa rohkeampi.

MUTTA.

Minä en halunnut opastusta, en neuvoja tai ohjeita. Halusin vain kertoa asioita, joita harjoituksessa pyydettiin kuvaamaan.

Tulin yllätetyksi tehtävän kanssa muiden osallistujien alettua kommentoida sanomaani. Se oli odottamatonta. Olin suojaton. (Sitä muut eivät tietenkään voineet tietää.)

Kannustavaksi tarkoitettu palaute ärsytti ja sattui johonkin syvään kohtaan minussa. En halunnut, enkä pyytänyt, neuvoja tai opastusta. Halusin tulla kuulluksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin olen.

Taisin oppia myös jotain tehtävän annosta.

Koskaan ei voi tietää, millaiseen kohtaan toisessa ihmisessä omat sanat osuvat. Minulle tämä oli erittäin hyödyllinen kokemus. Ehkä muistan taas vähän aikaa kuuntelemisen paremmin. Usein se riittää, eikä muuta tarvita.

Tunnistan itsessänikin asuvan opettajan, joka tietää asioita toisten puolesta. Tai oikeammin luulee tietävänsä. Joskus se pääsee valloilleen. Sekin on inhimillistä.

Tapahtuman loppupiirissä rohkaistuin kertomaan, että minuun sattui. Se oli pelottavaa ja tunsin kehossani levottomuutta ja pienoista vapinaa. Pelkäsin loukkaavani henkilöitä, jotka minua hyväntahtoisesti opastivat. Tiesin aiheuttavani vaivaantumisen tunteita muissa ryhmän jäsenissä. Tiesin tunnelman ryhmässä muuttuvan täydellisesti muiden myönteisten palautekommenttien jälkeen.

Minun oli kuitenkin pakko sanoa. Itseni vuoksi. Rehellisyyden vuoksi. Oppimisen vuoksi.

Jos en nyt sanoisi, niin koska sitten.

Olisin voinut jäädä tunteitteni kanssa yksin. Ne olivat kuitenkin syntyneet ryhmätilanteessa. Koin, että olisi oikein ja oikeudenmukaista jakaa ne ryhmässä. Ryhmällä oli mahdollisuus oppia kokemuksestani jotakin.

Itsekin toivoisin, että kanssani vuorovaikutuksessa olevat henkilöt voisivat antaa palautetta suoraan.

Myöhemmin olin ylpeä itsestäni. Arvostin omia tunteitani ja hyväksyin ne. Pystyin myös kertomaan kokemuksestani ryhmässä. Aina niin ei ole ollut. Olen siis oppinut jotakin.

En särkynyt, vaan vahvistuin avaamalla omaa haavoittuvuuttani. Suosittelen kokeilemaan.