Sydämen ääni - kuuletko sen?

Haluan kertoa vanhan tarinan reilun 20 vuoden takaa. Opiskelin tuolloin työn ohessa ja olin ottanut muutaman kuukauden syksystä vuorotteluvapaata. Aioin kirjoitella siinä gradua.

Vapaan alettua minua kuitenkin kysyttiin aikuisopistolle opettamaan ja suureksi hämmästykseksi itselleni kuulin suostuvani. Viikkotunteja oli yli 20 ja aihe oli minulle uusi. No helposti ymmärtää, että kaikki aikani meni kotiaskareiden lisäksi tuntien valmistamiseen ja opetukseen. Gradua en kirjoittanut yhtään.

Ihmettelin kamalasti, miksi menin suostumaan. Eihän siinä ollut mitään järkeä. Niin, ei ollut järkeä, eikä päätöstä tehty järjellä.
Niin vain piti tehdä. Sydämen ääni sanoi niin.

Syykin selvisi ajallaan.

Joulukuun alussa opetustyö loppui. Kahdeksas päivä joulukuuta sain soiton USA:sta kummitädiltäni: serkkuni oli raa´asti murhattu kotinsa edustalla. Tätini oli luonnollisesti poissa tolaltaan.

Päätös lähteä hautajaisiin oli yhtä nopea kuin opetustyöhön lupautuminen. Ei sitäkään tehty järjellä, vaan sydämellä.

Niinhän siinä sitten kävi, että rahat, jotka opetustyöllä hankin, menivät lähes pennilleen hautajaismatkan kuluihin. Ilman niitä en olisi pystynyt matkustamaan. Kummitätini mies ei kestänyt tilannetta, vaan sai sydänkohtauksen ja joutui tehohoitoon. Läheltä piti, ettei tullut kaksia hautajaisia samalle kertaa.

Oli hurjan tärkeää päästä kummitätini tueksi. Äidinkieli on kuitenkin tunnekieli ja suomeksi puhuminen oli hänelle oleellisen tärkeää järkyttävässä tilanteessa.

Onneksi kuuntelin sydämen ääntä. Se tiesi paremmin. Järki ei pystynyt sitä sammuttamaan.  

Onko sinulle tapahtunut jotain vastaavaa? Oletko kuunnellut sydämen ääntä, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä?