Verkostomarkkinointia
on ollut jo kauan. Onko tyyli siinä muuttunut vai miksi se tuntuu nykyisin usein
kovin hyökkäävältä? Sen kohteeksi joutumisesta tupaa jäämään huono olo.
Olen itsekin
osallistunut erilaisille kutsuille ja tilannut tuotteita verkostomarkkinointia
harjoittavilta henkilöiltä. Aikoinaan myös minulla oli myynnissä koruja ja alusasuja.
Se vaihe ei tosin jatkunut kauan, sillä huomasin, ettei myyntityö sovi minulle,
vaikka tuotteet olivatkin laadukkaita.
Minulla on puhelimessa
markkinoinnin esto. Se ei tietenkään estä nimeni tietäviä olemasta yhteydessä. Minuun
onkin lähiaikoina ottanut kontaktia usea eri henkilö, johon jossain vaiheessa elämää
olen tutustunut.
Lyhyen mitä kuuluu – keskustelun jälkeen henkilöt ovat halunneet
varata ajan, jossa esitellään tuotetta minulle henkilökohtaisesti ja kerrotaan siitä enemmän. Jätän tarkoituksella
pois kaikki tuotetta kuvaavat laatusanat. Tiedätte ne jokainen muutenkin. Näitä
kontakteja on tullut sekä puhelimitse että somen kautta.
Henkilöt
eivät kysy, voisivatko he esitellä tuotteitaan, vaan milloin voisivat esitellä
tuotteitaan minulle. Minusta tuntuu, kuin he haluaisivat tulla reviirilleni ja varastaa aikaani. Puolustusmekanismit käynnistyvät.
Hyvinvointiinhan nämä minulle markkinoitavat tuotteet usein liittyvät. Usein markkinoijalla on omakohtainen kokemus myymiensä tuotteiden ylivertaisuudesta. Hyvä niin. Vaikeahan tuotetta olisikin myydä, jos siihen ei uskoisi.
Tiedän, että olisin hyvä kontakti, sillä tapaan paljon ihmisiä ja minulla on laaja tuttavapiiri.
Kun kerron,
etten ole kiinnostunut tuotteista, puhelu ei suinkaan pääty siihen. Sen jälkeen
vaaditaan perusteluja. Miten voin tyrmätä tuotteet ennen kuin olen niihin
tutustunut? Miksi en halua kuulla tuotteista, joilla on niin mullistava vaikutus terveyteen? Jne.
Mikäli asia on
minulle ennestään tuttu, on siihen tullut runsaasti lisäominaisuuksia tai tuoteperhe on kasvanut. Kun en edelleenkään halua antaa aikaani asialle ja
kieltäydyn, alkaa seuraava vaihe. Myyjä vetoaa ominaisuuksiini mairittelevasti -
ellei ole sitä jo aiemmin tehnyt.
Hän haluaa tietää ikään kuin ystävänä, miksi
kieltäydyn, vaatimalla vaatii perusteluja. Syyksi ei riitä, etten halua
tutustua tuotteisiin. En tiedä, mikä olisi sopiva vastaus. Ehkä se, että
lopulta suostuisin tapaamiseen.
Kun edelleen
kieltäydyn, myyjän on annettava periksi. Usein hän lopulta sanoo, ettei tule
enää olemaan yhteydessä asian tiimoilta. Siitä tietenkin olen hyvilläni. Silti
minulle jää ikävä olo.
Vierastan
ulkoa opeteltuja myyntilauseita, jotka toistuvat samansisältöisinä henkilöstä toiseen. Huomaan
ärsyyntyväni vaativuudesta, joilla myyjät jatkavat saatuaan kielteisen vastauksen
myyntiesittelyn sopimiseen.
Uskokaa jo: Minulla
ei tarvitse olla mitään syytä kieltäytymiselleni. Sen, että en halua tapaamista, on
riitettävä!
Huomaan olleeni
aika kiltti noissa markkinontitilanteissa, olen vastaillut kohteliaasti kysymyksiin.
Aikamoisen määrätietoinen on kyllä pitänyt olla. Saattaa olla, että kehitän itsellenikin
ulkoa opeteltavat lauseet, joilla vastaan. Ellei minua kuunnella, suljen puhelimen.
Se olisikin kokonaan uusi temppu. Pahoittelen etukäteen, jos joudun siihen turvautumaan.
Puheluissa ja
somekeskusteluissa kieltäytyminen tapaamisesta on vaikeaa. Millaista kieltäytyminen
onkaan henkilökohtaisesti tavattaessa? Terveydestä on vaikea kieltäytyä. Erityisen vaikeaa se varmasti on kilteille ihmisille ja heille, joilla on terveysongelmia. Varmaan myös yksinäisille.
Joissakin hyvinvointituotteissa sitoudutaan hankkimaan tuotetta määräaikaisesti kuukausittaiseen hintaan.
Tilausta on lähes mahdotonta katkaista. Eräs ystäväni sai siitä henkilökohtaisen
kokemuksen, jollaista ei toivoisi kenellekään. Itse haluan olla vapaa riippuvuuksista
hankinnoissani.
Omistan
erään verkostomarkkinoinnin kautta myytävän tuotteen ja sain tietää, että
nimeäni on käytetty ko. tuotteen markkinoinnissa kysymättä siihen lupaa. Eettisesti
tämä on erittäin arveluttavaa ja sitä ei voi hyväksyä.
Toisinaan
tuntuu, että hyvinvointituotteet ovat kuin uskonto. Myyjää voi verrata ovelta ovelle
kiertävään lähetyssaarnaajaan. Hän haluaa saattaa tuotteensa mahdollisimman monen
tietoisuuteen ja sen vuoksi siitä on puhuttava toistuvasti kaikille ja
kaikkialla. Luulen, etteivät kaikki edes huomaa toimivansa niin. Huomaamatta ystävyys voi muuttua kauppatavaraksi.
Erikseen
ovat he, jotka eivät harrasta tuputtamista ja joilla on myyntityössään korkeat
eettiset periaatteet. Valitettavasti he ja heidän liiketoimintansa kärsivät kuvatun laisesta toiminnasta.
Niin, kyllä
mie taas hankin niitä tiettyjä patasuteja ja pikkupöksyjä, kun entiset ovat kuluneet
loppuun. Silloin olen itse yhteydessä tuttuihin verkostomarkkinointia tekeviin kauppiaisiin.
Seuraaviin epämiellyttäviin
myyntihyökkäyksiin olen kuitenkin valmiimpi kuin aiemmin.
Millaisia kokemuksia sinulla on verkostomarkkinoinnista?
Jos haluat
lukea Naavapukuisen naisen juttuja jatkossakin, voit käydä tykkäämässä blogin
Facebook-sivuista täältä. Voit
vapaasti kommentoida, olla erimieltä jne. Jos tykkäsit tekstistä, voit pistää
sen jakoon.
