Kannattaa antaa itsensä innostua

 On jännää huomata, miten joku asia saa innostumaan. Ja etenkin mitä siitä seuraa.

Otetaan vaikka mustikat. Niitähän on tänä vuonna metsät täynnä. Ihmiset ovat innostuneet poimimaan mustikoita niin, että pakastinkauppa käy kuumana. Pakastusrasiatkin ovat kaupoista lopussa. Ovat muutkin innostuneet.

Mietittiin tyttären kanssa, että on ihanaa kerätä, kun on niin hyvä marjapaikka. Todettiin kuitenkin, ettei meistä olisi kaupallisiin tarkoituksiin kerääjiksi. Omat marjat on kiva kerätä, mutta liian työläältä tuntuisi alkaa myyntiin marjoja poimia. Moni on innostunut siitäkin ja hyvä niin.

Mie annan mieluummin ylimääräiset marjat niille, jotka eivät itse pääse metsään. Se tuottaa enemmän iloa itselle.

Innostuin keräämään myös kantarelleja. Niitä vaan on niin paljon ja on ihanaa kerätä. Sienestäminen on kuin aarteen etsimistä. Mikä ilo, kun jostain kuusen alta sammalikosta pilkistää keltainen lakki ja sen vieressä toinen. Ne ovat niin kauniitakin. Parhaana päivänä keräsin 2,5 ämpärillistä parissa tunnissa.

No siinä sitten miettimään, mitä niille tekisi, kun omassa pakastimessa on vielä viimevuotisiakin. Löytyihän niille ottajat useaan eri osoitteeseen. Erityisen hyvilläni olen, että keksin viedä 10 litraa äidin hoitokotiin. Saavat vanhuksetkin sienikastiketta. Sieniä kuulemma käytetäänkin siellä paljon, josta olin oikein ilahtunut.

Luonnosta on vain niin helppoa innostua. Sienestämisestä innostuin niin, että polvet alkoivat reistailla vaativan maaston vuoksi. Silti se oli hirmuisen energisoivaa. Polvetkin rauhoittuivat ajastaan.

Puoliso innostuu rakentelusta. Jopa niin, että entiset projektit ovat vielä kesken, kun jo uutta on vireillä. Tunnistan samaa itsessänikin.

On juttuja, joista pitäisi innostua, mutta kun vaan ei innosta. Vaikkapa siivous. Vaatehuone oli jo kauan ollut melkoinen kaaos. Olin päättänyt, että lomalla sen siivoan. Pitkitin sitä melkein loman viimeiseen päivään. Sitten se oli edessä. Eihän siihen siivoukseen lopulta mennyt kuin tunti. Hirmu hyvä fiilis oli, kun sen sai tehtyä.

Miksi se oli muka niin vaikeaa? Miksi en innostunut aiemmin? On se ihminen outo otus. Varmaan olisin sen tunnin säästänyt vaatteiden etsimisajassa, jos olisin aiemmin innostunut. Vaan ei.

Nyt olen innostunut Kipan superpesiksen huippuvireestä. Pari matsia olen käynyt katsomassa ja useampia seurannut livetilastoja jännäämällä. On jotenkin hirmuisen inspiroivaa nähdä sellaista nuorta taidokkuutta ja myös johdon taktista pelisilmää. Hurja työmäärä on tarvittu, jotta niihin taidonnäytteisiin on päästy. On ollut innostusta monella taholla ja tasolla.

Yhdestä uudesta työjutusta myös olen innostunut. Teemme sitä kollegan ja erään asiantuntijan kanssa. On ollut tosi innostavaa suunnitella kokonaisuutta yhdessä. Oma työ on enimmäkseen yksin toimimista ja pitkästä aikaa tällainen yhteisprojekti tuntuu oikein mukavalle. Projekti on aivan uudenlainen meille molemmille ja uutta joutuu oppimaan paljon. Se on kiinnostavaa ja samalla haastavaa. Tämä kiinnostuksen kohde oli kypsynyt mielessäni jo vuoden verran. Yksin en saanut sitä käynnistettyä. Rohkenin puhua asiasta kollegalle, joka innostui ja niinpä asia etenee.

Joskus yksin ei jaksa kannatella innostusta. Tarvitaan toinen. Vuorotellen voidaan tsempata toisiamme. Niin innostus pysyy elossa. Suosittelen hankkimaan tsemppaajia!

Innostusta kannattaa pitää elossa. Se antaa voimaa, tuo iloa ja uudistaa. Innostus voi viedä sinua uusille aluille, pakkoihin ja kokemuksiin, jotka elähdyttävät mieltäsi ja kehoasi.

Ilman innostusta ei vaan jaksa.

Uskalla innostua! Se kannattaa.