Koronan somekuplan läpinäkymättömät seinät

Huomaan someystävissäni polarisoitumista koronaan liittyen. Jotkut uskovat, että mitään koronapandemiaa ei ole olemassa ja, että taustalla on jonkinlainen salaliitto.

Osa menee niin pitkälle, että uskoo rokotuksissa ihmisiin istutettavan jonkinlaisen sirun, jolla voidaan jotenkin hallita tai tarkkailla ihmisiä. He vastustavat yhteiskunnan taholta tulevia rajoituksia, eivät halua käyttää maskeja, osallistuvat massatilaisuuksiin ja elävät kuten koronaa ei olisikaan.

Jotkut toiset taas uskovat koronan olevan hyvin vaarallinen ja uhkaavan heitä lähes kaikissa kontakteissa. He luonnollisesti toivoisivat nykyistä tiukempia turvatoimia. Osa rajoittaa itse omia kodin ulkopuolella tapahtuvia toimiaan minimiin tartunnan pelossa.

Seuraava asia ei oikeastaan kuulu tähän juttuun, kunhan mietin. On vaikeaa kuvitella, mitä tämä aika tekee ihmisille, joilla on esimerkiksi sairastumisen pelkoon liittyviä pakko-oireita, kuten pakonomaista käsienpesua tai pakonomaista siivoamista. Nyt niihin suorastaan kehotetaan ja niitä pidetään hyveenä.

No, mennään takaisin tähän juttuun. Huomaan miettiväni, millaiset seikat saavat meidät toimimaan, kuten toimimme. Onko omassa tai sukuhistoriassa toistuvia pettymyksiä, luottamuksen puutetta? Onko takana suuria menetyksiä, pelkoa?

Tuntuu kuin katastrofiajattelu olisi vallalla kummassakin ääripäässä. Molempiin ryhmiin kuuluvat henkilöt postailevat ahkerasti omia ajatuksiaan myötäileviä julkaisuja. Joissakin tapauksissa kummankin laidan julkaisut ja mielipiteet alkavat lähestyä hurmosliikkeiden käyttäytymistä. Usko omaan asiaan on kovin vahva ja tuntuu olevan vaikeaa kuulla tai vastaanottaa siitä poikkeavia mielipiteitä. Aitoon vuoropuheluun on pitkä matka.  

Niinhän se on, että jos tykkäät tietynlaisista julkaisuista, facebookin algoritmi laittaa samanlaista sisältöä sinulle yhä enemmän ja enemmän. Vähitellen oman kuplan sisältö alkaa täyttyä samansisältöisistä julkaisuista, jolloin oma ajattelu saa vahvistusta. Veikkaan, että sitä eivät kaikki somen käyttäjät havaitse.

Todellisuus alkaa vääristyä ja osa siitä rajautua ulkopuolelle. Oman kuplan seinien ulkopuolelle näkee yhä vähemmän. Vastakkain asettelu on valmis. Kuplan ulkopuolinen sisältö saattaa tuntua täysin valheelliselta.

Ilman henkilökohtaista kokemusta asiasta, se saattaa jäädä tuntemattomaksi, joko uhaksi tai mitätöinnin kohteeksi. Tai jos kokemusta itsellä tai lähipiirissä on, kokemuksen laatu ja voimakkuus, saattaa antaa itselle harhakuvan, että kokemuksen avulla tulee koko ilmiön asiantuntijaksi. Lievän taudin sairastanut ei pidä sitä flunssaa kovempana jne.

Tiedon oikeellisuuden arvioiminen saattaa olla erittäin vaikeaa. Joissakin tapauksissa levitettävä tieto on eri syistä tietoisesti väärää (disinformaatio). Se voi olla myös tahatonta harhaan johtamista ja puutteellista tai virheellistä (misinformaatio).

Erityisesti suurvaltojen politiikassa tiedon oikeellisuutta on saattanut joutua poliittisista syistä epäilemään ja näköjään edelleen on syytä epäillä. Kotimaassamme olemme tottuneet melko rehtiin viestintään. Tämä saattaa toki olla myös oman kuplani tuottamaa toiveajattelua. Sitä en kiellä.  

Median lukutaito, siihen soisi koulussa ja kodeissa panostettavan. Vaikeaahan se on, kun meillä jokaisella on oma kasvatuksen muodostama kuplamme, jonka läpi katsomme maailmaa.

Luulisin, että suuri enemmistö lienee mielipiteineen jostakin ääripäiden väliltä. He eivät välttämättä kommentoi tai tykkäile kummankaan ääripään jutuista. Ovat hiljaa ja elävät elämäänsä. Heilläkin on oma kuplansa.

Voisihan sitä tutkailla omia tuntemuksiaan. Miksi reagoin niin kuin reagoin? Mitkä tapahtumat, ajatukset ja tunteet omassa, perheeni ja sukuni menneisyydessä vaikuttavat siihen, kuinka suhtaudun koronaan tai ylipäätään asioihin? Voisinko hieman tutkia oman somekuplani seinämiä? Jospa ne kirkastuisivat ja voisin nähdä seinämän toiselle puolelle.

Kaikille on paikkansa ja aikansa. Kuplillekin.

POKS.