On ihan pakko valittaa

Nyt on kerta kaikkiaan sellainen tilanne, että on pakko valittaa. Tai oikeastaan viralliselta termiltään on kyse muistutuksesta. Sen opin soittaessani sosiaaliasiamiehelle. 

Jos on huomautettavaa sosiaali- tai terveydenhuollon palveluista tai kohtelusta, tehdään muistutus palvelusta. Tässä tapauksessa kyse on sosiaalipalvelusta, jota Siun sote hankkii Esperi caren omistamasta hoivakodista.

Mutta, miksi muistutuksen tekeminen on niin kovin vaikeaa? Miksi olen pitkittänyt sitä jo puolisen vuotta?

Olen kuitenkin jatkuvasti tekemisissä vaikeiden asioiden kanssa ja rohkenen puhua niistä työssäni. En myöskään kaihda tai varo pitämästä asiakkaitteni puolia tarvittaessa. Miksi se on ollut niin vaikeaa oman omaiseni suhteen.

Löydän nopeasti monia syitä.

1                               Olen ollut sinisilmäinen ja uskonut, että asiat, joita näen eivät ole totta. Kuitenkin myös muut ovat tehneet samoja havaintoja ja on ollut pakko uskoa, että ne ovat ne totta.

2                               Olen ajatellut hankalien asioiden olevan poikkeuksia. Eivät ole olleet, vaan jatkuvasti on tullut uutta ikävää esille.

3                               Olen kuvitellut hankalien asioiden korjaantuvan, muutoksen parempaan tulevan, kun uusi omistaja saa prosessinsa kuntoon. Niin ei kuitenkaan ole käynyt vaan asiat ovat jatkuvasti menneet huonompaan suuntaan.

4                               Olen luottanut suullisesti annetun palauteen toimivan ja vievän asioita parempaan. Viime aikoina saadut selitykset ovat olleet vähintäänkin kummallisia tai niitä ei ole ollut. Asiat eivät ole muuttuneet.

5                               Olen kokenut vaikeaksi negatiivisen palautteen antamisen hoivatyöstä. Tuntuu kuin ruoskisin ennestäänkin kovilla olevia hoitajia, jotka eivät vain annetuilla resursseilla pysty parempaan. Asiaa ei tunnu helpottavan se, että itsekin olen hoitoalan ammattikoulutuksen saanut. 

6                               Pelkään, että omaiselleni kostetaan, jos valitan. Viimeistään tässä kohti minua voidaan pitää luulosairaana. Olen kuitenkin saanut kuulla näin tapahtuneen. Eräs tuntemani henkilö on siirretty yli kahden tunnin matkan päähän kotipaikkakunnaltaan omaisen epäkohtiin puuttumisen seurauksena.

7                               Olen toivonut, että joku muu, jonkun muun omainen ottaisi asian hoitaakseen. Mutta kun ei ota.  En voi väistää vastuuta kuvittelemalla jonkun muun toimivan. 

8                               Olen jopa toivonut kuoleman armahtavan omaiseni tältä nykyajan vanhusten huutolaismeiningiltä. Tiedän, tämä on aivan hirveää. En ikinä olisi uskonut, että voisin joskus ajatella näin, mutta tähän on tultu.

9                               Vanhusten hoitoon liittyvän kohun tultua julkiseksi, ajattelin jo hetken, että nyt asia hoituu ja minun ei tarvitse siihen puuttua. Huomasin kuitenkin, että se olisi ollut tekosyy, jolla väistää vaikeaa asiaa. 

Enää en pysty itseäni huijaamaan. Nyt olen nähnyt liikaa. On pakko tehdä jotain ja se mihin pystyn on vähän. Liian vähän. On se silti jotain. 

Sen vuoksi tässä ovat kirjeet lähtövalmiina. 

  

Toivon oman ratkaisuni rohkaisevan myös muita toimimaan omien lähestensä parhaaksi. 

Sinua saattaa kiinnostaa myös aiempi kirjoitukseni  Hankala omainen.