Lahja, jota en halua

Olisi tarjolla lahja. Lahjathan ovat yleensä kivoja, mutta tätä en halua.

Tämä lahja on nykyisin hyvin usein tarjolla somessa.  

Mistä siis on kysymys? No syyllisyydestä. Sitä olisi tarjolla monenlaisissa muodoissa ja kokojakin löytyy.

Saisiko olla aimo annos syyllisyyttä ilmaston lämpenemisestä? Sitä on tarjolla paljon, etkä voi välttyä tarjouksilta. Yhdestä viestistä voi lukea huolta ilmaston lämpenemisestä ja kuinka siihen pitäisi puuttua. Tutkimus kertoo toisaalla maitopurkkien polttamisen olevan hyvin vaarallista, kuten puiden polttaminen yleensäkin. Joku paheksuu facebookissa olevia lomakuvia. Kuinka ihmiset saattavat vielä lentää? Hyi hyi.

Puhumattakaan nälänhädästä, Sudanin lapsista. Varmasti voisit tehdä enemmän. Sama pätee eläinten oikeuksiin.  

Juuri nyt on sesonkiaika syyllisyydestä vanhusten hoidosta tai hoitamattomuudesta. Sitä on tarjolla omaisille, jotka pistävät vanhuksen laitokseen. Sitä on tarjolla kunnan päättäjille, jotka ostavat palvelua halvalla. Sitä on tarjolla yrityksille, jotka tuottavat palvelua ja samalla osakkeen omistajille sievoiset voitot.

On muutakin. Otetaan vaikka autoilu. Jokainen täyspäinen käyttää julkisia kulkuvälineitä. Eikö niin? Ai niin, eihän niitä kulje täällä maalla edes joka päivä. Jos auto on pakko olla, on se varmaankin hybridi. Eikö sinulla jo ole sellaista?   

Miten olisi someaika? Meneekö liikaa aikaa siellä ja mistä se on pois? Soo soo.

Ostatko kotimaisia tuotteita? Kulutatko liikaa?

Entäs terveysasiat. Millaista syyllisyyttä saisi olla ja paljonko? Oletko ihannepainossa? Mikä kolesteroliarvosi ja muut elintärkeät lukemat ovat? Miten timmissä kunnossa epäkkääsi ovat? Onko tarkastukset tehty ajallaan ja onko kaikkea tutkittu? Kai nyt kuitenkin meditoit ja olet käynyt mindfullness-kurssin? Varmasti ainakin stressiä on. Myönnä pois.

Ruokaan liittyvät syyllisyydet ovat olleet jatkuvassa tarjouksessa jo kauan. Monelle tältä osastolta tarttuu mukaan ainakin jotain. Ostatko lähilihaa? Onko se luomua? Ai niin, eihän tietoinen ihminen syö lihaa. Otetaan soijapapuja ja runsaasti hedelmiä. Hittolainen, nehän ovat tuontituotteita. Ei hyvä.

Gluteenitonta, vehnätöntä, suolatonta, laktoositonta, hajutonta, mautonta, kaiketonta. Enkä nyt puhu heistä, joilla on sairausperusteinen ruokavalio. Voi, voi, jos kaikkia vaihtoehtoja ei satukaan olemaan tarjolla.

Onhan noita hyviä pikkusyyllisyystarjouksia myös kotona. Onko siistiä? Pitäisikö tapetoida, remontoida, hioa ja maalata? Luopua jostakin? Hankkia jotakin? Kutsua vieraita? Siivota työhuone? Arkistoida paperit, järjestää valokuvat, aloittaa sukuselvitys, soittaa tädeille, tavata ystäviä, aloittaa harrastus, lopettaa ihmissuhde, ottaa puheeksi, vähentää, lisätä…

Lista on aivan loputon. Eihän tuollaista syyllisyyttä jaksa kukaan. 

Onko ihan pakko ottaa syyllisyyttä?

Huomaan, että aiemmin olisin herkästi ottanut lahjan vastaan. Nyt olen oppinut, että lahjoista voi kieltäytyä, jos ne eivät miellytä. Tarttumapinta syyllisyyden kokemiseen on ohentunut. Ovi on kiinni. 

Kiitos tarjouksistanne, en ota lahjojanne vastaan, saatte pitää ne ihan itse. Onpa vapauttavaa. Suosittelen kokeilemaan. 

Ai niin, sitä minä ihmettelen, että ilmastoasioista ahkerasti postaava lentää ja että lentoja boikotoivan perheessä pärrätään moottoriharrastusten parissa ja hankitaan uutta muotia jatkuvasti. Ja että kaiken pitäisi koko ajan kasvaa, kuten kansantalouden, palkkojen ja sijoitusten ja silti kulutusta tulisi vähentää. 

Olisi muutakin ihmeteltävää, mutta jätän sen tällä kertaa tähän. 

Heh - nyt minulle saattaa olla tarjolla paheksuntaa.
Lajittelen kuitenkin roskat, kierrätän, ostan vain vähän vaatteita, pyrin ostamaan lähiruokaa, kerään itse marjat jne. Ihan kunnon ihminen siis. Niin kuin meistä jokainen omalla tavallaan.