Kiitos rohkeudesta tarttua tilaisuuteen

Olin tänään kirkossa. Harvoin tulee käytyä, mutta nyt oli hyvä syy, kun serkkuni poika pääsi ripille. Viimeksi kirjoitin siitä, että silloin kun on aihetta sanoa myönteisiä asioita toiselle, on syytä tehdä niin. Tänään oli taas aihetta sanoa.

Lumouduin kirkossa viulusta. Oli niin hienoa, kun viulun ääni yhtyi urkujen ääneen virsien säestyksessä. Upein hetki olin, kun viulun sävelet soivat lähes yksinään kolehdin keruun loppuvaiheessa. Musiikista en mitään ymmärrä ja en pysty analysoimaan sitä mitenkään. Mutta sen tiedän, että se oli niin kaunista, että lipui suoraan sydämeen.

Viulun soittaja ei näyttänyt tutulta. Haluisin kuitenkin kirkonmeiningin loputtua käydä kiittämässä häntä ihanasta elämyksestä. Koska olin parvella, se onnistuikin hyvin.

Menin kiittämään ja kävi ilmi, että koko juttu oli ollut ihana yllätys. Viulunsoittaja oli tullut juuri ennen tilaisuuden alkua kysymään kanttorilta, voisiko hän soittaa viulua konfirmaatiopalveluksen yhteydessä. Kanttorimme oli kuullut viulunsoittajan sanovan taikasanan, jolla soittamisen mahdollisuus avautui ennestään tuntemattomalle ihmiselle. Viulunsoittaja kertoi olevansa ammattimuusikko. Siinä se taikasana.

Wau. Olipa kanttorimme Leena Gröhn-Dimov rohkea. Hän osasi tarttua tilaisuuteen ja uskalsi sanoa kyllä. Olipa viulisti rohkea, kun tarjoutui soittamaan koko kirkkoväelle. Ei mitään yhteisiä harjoituksia, ei ennakkosuunnitelmia. 

Uskomatonta. Kahden ammattilaisen yhteistyö sujui kuin tanssi, jos nyt niin voi kirkollisen tilaisuuden ohjelmasta sanoa.

Lyhyessä keskustelussamme kävi ilmi, että viulunsoittajan kummilapsi oli rippilasten joukossa ja se toi hänet Kiteelle. Selvisi myös, että hän on pitänyt Joensuussa konsertteja kesäisin. Mikäli ymmärsin oikein, hän asuu ulkomailla. Kanttori kertoi, että yhteystiedot on vaihdettu ja Kiteen kirkkoonkin viulukonsertti sopisi oikein hyvin. Lupasin tulla kuuntelmaan, jos sellainen järjestyy.

Kysyin vielä, mikä viulistin nimi on ja hän kertoi olevansa Sofia Kortelainen.

Kiitos Leena. Kiitos Sofia. Olette rohkeita ja taitavia naisia.

Olin tosi iloinen, että kuulin tämän tarinan näiltä naisilta. Se luo mukavalla tavalla uskoa hyvän olemassa oloon. Jokainen voi vaikuttaa omalla tavallaan. 

Samanlaista rohkeutta ja vaikuttamisten mahdollisuuksia toivon tänään konfirmaatiotilaisuudessa olleille rippilapsille. Kuunnelkaa sydäntänne ja uskaltakaa tarttua tilaisuuksiin, joissa ympäristölle tuotetaan hyvää.

Lopuksi vielä Vesa-Matti Loirin Ystäväni-laulun sanat, joilla onnittelimme serkkuni poikaa. 

Minä toivon sinulle,

elämäsi matkalle:
Sen verran onnea,
ettet kesken katkea.

Sen verran valoa,

et tiedät kenen viereen istua.

Ja sen verran pimeyttä,

että on pakko rukoilla.

Sinä ystäväni niin kirkkaana soit,

sulla on kaikki jo mukana.

Sinä maailmaa mittaillen kantaa sen voit,

mikä on kaikkein arvokkainta.

Toivon sen verran murhetta,

ettet sorra heikkoa.

Ja sen verran rakkautta,

et tiedät milloin vaieta.

Sen verran viisautta,

et tunnistat ystäväsi.

Ja sen verran kipua,

että osaat antaa anteeksi.
(Säv./san. Markus Koskinen ja Pepe Johansson.)

Jos haluat lukea Naavapukuisen naisen juttuja jatkossa, voit käydä tykkäämässä blogin Facebook-sivuista täältä. 

Voit vapaasti kommentoida, olla erimieltä jne. Jos tykkäsit tekstistä, voit pistää sen jakoon.