In memoriam kurssikeskus Kiehinen 2005–2022

Ostimme Kiehisen reilut 17 vuotta sitten. Viime sunnuntaina luovutimme avaimet uudelle omistajalle. Kaupat teimme kesäkuun lopussa ja sen jälkeen onkin pitänyt kiirettä, jotta paikat on saatu tyhjäksi uuden omistajan tarpeisiin.

Paljon tavaraa oli Kiehiseen vuosien varrella kertynyt. Ensin ajateltiin, että pitäisimme huutokaupan. Ihan vaan siksi, kun huutokaupoissa on niin hyvä fiilis ja ollaan itsekin tykätty käydä niissä. Mietittiin myös jonkinlaisten jäähyväistilaisuuden järjestämistä, mutta jotenkin se ei tuntunut oikealta. Päädyimme lahjoittamaan tavarat niitä tarvitseville. 

Tuntui tosi hyvältä, että sängyt vuodevaatteineen ja astiat pystyimme lahjoittamaan suoraan ukrainalaisille pakolaisille. Lämmin kiitos Pro Kesälahden kolmen yksikön peräkärrikolonnalle tavaroiden kuljettamisesta. Todella arvokasta työtä tekevät he. Täkkien ja tyynyjen viemisessä auttoi pari muuta henkilöä, kiitokset heille siitä. Itse vein yhden täyden autokuormallisen liinavaatteita suoraan hallille, josta pakolaiset itse voivat hakea tarvitsemiaan tavaroita. 

Facebookin roskat ja aarteet -ryhmän kautta kiertoon läksivät loput huonekalut ja suuremmat esineet. Koriste-esineet veimme lähiseudun kirppiksille ja Kiteen uuteen Goodwill-myymälään. Hyvä fiilis tuli.

Sen sijaan, kun puoliso sanoi ottavansa Kiehisen tienviitan pois, tuli aika haikea olo. Mutta oikeassahan hän oli. Pois se piti ottaa. 

Muistellaan menneitä

Kiehinen toimi kurssikeskuksena. Ideana oli tarjota lähiseudun ihmisille mielenkiintoisia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kursseja, jotta aina ei tarvitsisi lähteä kiinnostaville kursseille kauas, vaan opettaja voisi tulla tänne syrjäseudulle sen sijaan.

Periaatteena oli, että jos kuulen toiveita jostain tietystä kurssista kolmelta ihmiseltä, varmaan löytyy saman verran niitä, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita. Yleensä kurssit olivat pieniä, 6–15 henkeä. Sellaisia, että siellä ennättää tutustumaan ihmisiin kivasti kurssin aikana.

Oli toki suurempiakin tapahtumia. Esimerkiksi Itä-Suomen koulu kokoontui leireilemään Kiehiseen ja Päppäriin useana syksynä. Taisi olla kasiluokkalalaiset Joensuusta, Imatralta ja Lappeenrannasta. Teemana oli ”Mennään metsään” ja sinne nuoret ohjaajineen todella menivät ryhmäytymisharjoituksia tekemään opettajiensa johdolla. 

Kästekosen kässäkoulu vieraili Päppärissä tutustuen pellavan käsittelyyn ja perinneympäristöön. Oli myös nuorille kehitysvammaisille luovuuden tukemisen kurssi, jonka upeita tuotoksia oli esillä Kiteen kirjastossa.

Enimmäkseen kuitenkin asiakkaat olivat aikuisia ja yli 90 prosenttisesti naisia. 

Tästä se alkoi

Ihan ensimmäinen kurssi oli shamanismin peruskurssi. Halusin ehdottomasti rakentaa oman rummun ja huomasin syksyllä 2004 Pyhä Koli -tapahtumassa Christiana Harlen  pitävän työpajaa shamanismista. Hakeuduin hänen juttusilleen ja kyselin, miten voisin tehdä rummun hänen opastuksessaan. Christiana kertoi, ettei se onnistuisi niin vain, vaan pitäisi olla perustiedot asiasta hallussa. Selviteltiin peruskurssin edellytyksiä ja eikun tuumasta toimeen. Huhtikuussa oli peruskurssi ja jo samana kesänä kahdeksan henkilöä osallistui viikon mittaiselle rummuntekokurssille, joka on ollut yksi vaikuttavimmista ja ikimuistettavimmista kursseista koko Kiehisen historiassa. Omasta mielestäni siis.

Cristiana piti rummuntekokursseja monena kesänä, aluksi yhdessä Jaana Kourin ja myöhemmin kaveriksi tuli Tanja Kangas. Muitakin teemaan liittyviä kursseja Cristiana piti. Näillä kursseilla oli usein kansainvälisiä osallistujia. 

Samaan tapaan muitakin kursseja syntyi. Vuodesta 2006 alkaen Kiehisessä maalattiin Vedic Art -kursseilla. Siitä en tiennyt mitään ennestään, mutta pari ihmistä menetelmästä kertoi ja eräältä ystävältä sain myös tietoon Vedic Art -opettajan, kuvataiteilija Sirpa Ylhäisen nimen. Sirpa oli rakastettu opettaja, jonka kursseille ihmiset palasivat aina uudelleen. Vedic Art  -kursseja pidettiinkin Kiehisessä lukumääräisesti eniten. Lukuisilla perus- ja jatkokursseilla sekä monena kesänä viikon kesäleirellä saimme nauttia Sirpan syvällisitä opetuksista, jotka aina olivat mittatilauksena kullekin kurssille ja kurssilaiselle laadittuja.

Toisinaan kokoonnuimme pitämään maalauspäiviä omin nokkinemme. Kiehisen maalarit järjestivät vuosien varrella myös useita taidenäyttelyitä, kuten Hämärässä parempi -näyttelyn legendaarisessa Kassan baarissa Tikkalassa. Nimi tuli siitä, kun eräällä marraskuun kurssilla sähköt olivat poikki neljä tuntia ja huomasimme maalavaamme paljon rohkeammin hämärässä. 

Heti ensimmäisestä toimintavuodesta lähtien mukana olivat energiahoidot, kuten reiki. Useita reiki-1 ja -2-kursseja pidettiin ja oli mukana myös Reiki Master -opiskelijoita. Eniten reikikursseja piti Tuula Kaijanen, joka opetti minuakin Masteriin saakka.

 

Kokoontumis- ja kohtaamispaikka

Ihmisillä on hyvin monenlaisia kokemuksia. Joskus niistä on hankalaa tai jopa mahdotonta puhua lähipiirin kanssa. Ilman paikkaa puhua olo voi käydä tukalaksi. Toiveeni oli, että Kiehinen olisi paikka, jossa jokainen voisi vapaasti olla oma itsensä ilman pelkoa.   

Reiki-iltoja pidettiin enimmäisestä toimintavuodesta alkaen. Myöhemmin nimi vaihtui Virtapiiriksi. Toisinaan virtapiirissä oli jokin teema, josta keskusteltiin, toisinaan juteltiin vapaasti esille tulleista asioista. Aina lopuksi tehtiin energiahoitoja ryhmässä. Osa tuli mukaan keskustelujen vuoksi, osa hoitojen ja jotkut molempien. Teemoja olivat esimerkiksi erilaisten luontaishoitojen esittelyt, ihmisen muuttuva DNA, itseäisyys, valo, liekki & leikki, uudistuminen, haaveet ja unet. Hoidot olivat hyvin erilaisia ja niissä antauduimme sekä hoidettavaksi että kanavaksi, jossa ihmeitä voi tapahtua ja tapahtuikin. 

Virtapiirissä tärkeää oli, että sinne voi tulla ilman kynnystä. Yksi tavoite oli, että ihmiset tutustuisivat toisiinsa ja tulisi verkoistoitumista, jotta erilaisissa tilanteissa olisi kavereita, joille voisi kilautella ja pyytä tarvittaessa apua. Enimmäkseen ihmiset tulivat lähiseudulta Keski-Karjalan alueelta, mutta oli osallistujia jopa Juuasta ja Joensuusta. Keväällä tuli perinteeksi päättää kausi Päppärissä nyyttikesteihin ja savusaunaan. 

Alkuvuosina Kiehinen toimi kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kiinnostuneiden kokoontumispaikkana. Palaveerattiin useita kertoja, syntyi Varapäre -hanke ja sen jatkoksi osuuskunta Elonvirta, jossa palveluja tarjosivat useat luontaishoitajat ja muut hyvinvointia tuottavat henkilöt. Elonvirta toimi vuosina 2008–2012 Kiteen keskustassa. Sitä perustamassa oli kahdeksan naista ja enimmillään toiminnassa oli mukana 34 henkilöä. Toiminta oli vahvasti yrityshautomotyyppistä ja osa jäsenistä siirtyikin itsenäisiksi yrittäjiksi. 

Pitkäkestoisia koulutuksia

Vuonna 2008 toteutettiin yhdessä Maaseudun sivistysliiton kanssa Vihneestä kurkussa äänen viljaksi -sarja, jossa ohjaajina olivat muun muassa Wimme Saari ja Pia Skipdahl. Idana sarjassa oli tuottaa osallistujille korjaavia kokemuksia kouluaikojen laulukokeiden tuottamiin traumoihin.

Yksi pitkäkestoinen koulutus oli Trager-hoitajakoulutus, joka toteutui vuosina 2009-2010. Se käynnistyi niin, että koulutusta järjestävä henkilö otti yhteyttä ja kyseli, voisiko Kiehinen toimia kurssipaikkana ko. koulutukselle. Opettajat olivat kansainvälisiä, Italiasta, Ruotsista, USA:sta ja taisi olla Saksastakin. Hyvin persoonallisia tyyppejä, joista jotkut olivat aivan ihania. Opettajista mieleen jäivät erityisesti kokonaisvaltaisesti ja lämpimästi ihmisiin ja asioihin suhtautuneet Luca di Napoli Rampolla ja Piermario Clara. Osallistujat tulivat ympäri Suomea. Mielenkiintoista oli saada kokea, kuinka kansainvälinen kokonaisuus Suomen oloissa toimi. Itselleni se oli vähän hankalan tuntuista ja yhteisössä toimiminen jäi melko lyhyeen. Sekin kokemus oli hyödyllinen ja koulutuksesta jäi paljon hyviä asioita elämään.

Olin huomannut, että varkautelainen Tuula Laitinen tekee hoitoja Joensuussa. Joku hänessä veti minua puoleensa ja kuten yleensäkin tuollaisten tuntemusten ilmetessä teen, kuulin kutsun ja hakeuduin hänen hoitoonsa. Siitä käynnistyi vuosien yhteistyö. Tuula piti itse useita kursseja ja yhdessä Anna-Liisa Nuutisen kanssa he pitivät vuoden mittaisen monipuolisen Intuitiivisen parantamisen -koulutuksen. Koulutus auttoi luottamaan yhä enemmän kunkin omiin yksilöllisiin kykyihin. 

Tutustuin klaukkalaiseen perhekonstellaatio-ohjaaja Sirpa Tuomiseen Kiteen evankelisen opistolla, jossa hän oli opettamassa luontaishoitajille aromaterapiaa, minä opetin ryhmälle anatomiaa ja fysiologiaa. Perhekonstellaatio oli, ja taitaa olla edelleen, melko tuntematonta Itä-Suomessa. Olin kuitenkin siitä tosi kiinnostunut ja kävin tutustumassa menetelmään Klaukkalassa Sirpan työpajassa. Aloin houkutella häntä kurssinpitoon Kiteelle ja niinpä Sirpa aloitti junareissut seudulle. Siitä kehkeytyikin loppujen lopuksi muutamien yksittäisten viikonloppujen jälkeen pari vuotta kestänyt perhekonstellaatio-ohjaajakoulutus, joka oli aivan huippuhyvä. Koulutuksen aikana systeeminen ajattelutapa sisäistyi ja ymmärrys siihen, että meissä on paljon enemmän yhteistä kuin erillisyyttä, vahvistui entisestään. Maailma ei enää näytä samalta, armollisuus itseä ja omaa sukua kohtaan on lisääntynyt, kun ymmärtää millaisia taakkoja kannamme. Koulutuksen myötä välineet käsitellä ylisukupolvisia asioita lisääntyivät huimasti. Olen tosi iloinen, että meitä konstellaatio-ohjaajia on nyt Itä-Suomessa useita. 

Aina asiantuntijat eivät tulleet kaukaa, vaan myös ihan lähellä oli huippukouluttajia. Kati ja Kiiu Tuulipuro pitivät useita kokonaisuuksia yhdessä ja erikseen. Tuulipuro Institute järjesti esimerkiksi Intuitiivisen hoitamisen –kurssisarjan ja Elementti -kurssisarjan, jossa teemoina olivat maa, vesi, tuli ja ilma sekä mandala-kurssit ja Henkisen kehityksen -peruskurssit.

Paula Kempas-Jumppasen kanssa pidimme Voimaantumismatka -koulutussarjan ja kymmenen kokoontumista sisältäneen kehittämänsä Heijaste-ryhmän. Ryhmät olivat voimavarasuuntautuneita kasvuryhmiä, joissa osallistujat olivat kaikki naisia. Suuri etuoikeus oli saada olla rinnallakulkijana upeissa kasvutarinoissa. Heijaste-ryhmiä olemme toteuttaneet eri ympäristöissä ja erilaisina sovelluksina myöhemminkin.

 

Lyhytkurssit

On ihan mahdotonta luetella kaikkia lyhytkursseja ja opettajia vuosien varrelta. Tässä kuitenkin poimintoja kursseista: turvehoitokurssit, Tarot-kurssit, meditaatioillat, intialaisen päänhieronnan kurssit, itkuvirsikurssit, päiväkirjakurssit, tietoinen keho -kurssit, unikurssit, joogakurssit, draamakurssi, TRE-kurssi, retriitit, saippuakurssit ja tanssityöpajat. Varmasti unohdan jotakin, mutta aika montahan tässä jo olikin. 

Muuta toimintaa

Hepovaaran kurssilaiset vuokrasivat tiloja sekä Kiehisestä että Päppäristä. Jonkun verran juhlia myös pidettiin. Oman 50-vuotispäiväni kunniaksi kutsuin Sortavalan kansankuoron pitämään kaikille avoimen konsertin Kiehiseen. Ystäväni Meeri lauloi tuolloin kuorossa ja olimme saanee lukuisia kertoja osallistua kuoron konsertteihin aiemmin.

Tiibet-ilta, jonka Erja Varis piti, innosti osaa porukasta niin kovasti, että aloimme suunnitella Tiibetin matkaa. Erjan johdolla matkaan lopulta lähdettiin ja se oli todella antoisa reissu, vaikka sairaalareissuja tuli useammallekin osallistujalle, mm. minä sain kokemuksen vuoristotaudista. 

Lisäksi oli monenlaisia yksilötapaamisia. Esimerkiksi aurakuvauksia, selvänäkijän kanavointeja, meedion, äänihoitajan ja hierojien vastaanottoja.

Tiloja vuokrattiin myös muiden järjestäjien kursseille. Ihan viimeiseksi tapahtumaksi jäi Henkisen kasvun seminaari toukokuun lopussa 2022. Seminaarissa oli viisi eri kurssia ja Kiehisen seinät ihan pullistelivat osallistujista. Eritysesti illalla ollut avoin meediotilaisuus täytti luokkahuoneet aivan jokaista penkkiä myöten. Pihassa oli autoja enemmän kuin koskaan aiemmin. 

Lopuksi

Kiitän sydämeni pohjasta kaikkia Kiehisen toimintaan osallistuneita opettajia ja kursseille ja muuhun toimintaan osallistuneita. Erityiset kiitokset puolisolle ja keittiöhenkilöstölle, joita ilman mikään ei olisi ollut mahdollista. 

Kiehinen antoi meille paljon. Minulle parasta ovat olleet kohtaamiset ihmisten kanssa ja oman ymmärryksen kasvaminen erilaisiin inhimilliseen elämään liittyvien ilmiöiden tutkimisen avulla.  

On ollut mahtavia keskusteluja, avautumisia, myötäelämistä, jakamista, kannattelua, kannatelluksi tulemista. Itkua, naurua ja kaikkea siltä väliltä. Epätietoisuutta, uskoa, toivoa ja rakkautta. Ihmisyyttä. 

Eikä pidä unohtaa saunaa. Siellä oli usein parhaat jutut.

Moni sanoi, että Kiehisessä on hyvä henki. Nyt rakennus jatkaa hyvän jakamista uusien omistajien kanssa, mutta se ei enää ole Kiehisen tarinaa vaan jotain ihan muuta.

Olisin tosi iloinen, jos haluat muistella ja jakaa omia kokemuksiasi Kiehisestä. Toivoisin, että kirjoittelet tänne blogin kommenttikenttään, koska poistan Kiehisen facebook-sivun toiminnasta pian.

Kiitos!

Tuija