Naiseuden vaiheet

Clarissa Pinkola Estés kirjoittaa kirjassaan Naiset, jotka kulkevat susien kanssa initiaatioista, siirtymäriiteistä henkisen kasvun askelina. Ilman kipua, ilman luopumista, me emme voi astua seuraavaan huoneeseen, olla elämälle läsnä.

Nämä, ensimmäisen kerran vuosia sitten päiväkirjakurssilla Annukka Kotkalta saamani naiseudenvaiheet ovat koskettaneet minua syvästi ja olen tunnistanut niistä monia omakohtaisesti.

Pinkola Estés sanoo, että vaiheet eivät välttämättä etene hierarkkisessa järjestyksessä, eivätkä ole ehdottoman sidottuja kronologiseen ikään. Vaiheet edustavat muutosta naisten asenteessa, tehtävissä ja arvoissa. Ne liittyvät heidän sielunelämänsä vahvistumiseen.

Hän jakaa naisen elämän seuraaviin vaiheisiin:

Ikävuodet    Henkisen kasvun askeleet

0-7               kehon ja unelmoimisen aika

sosiaalistuminen, mielikuvituksen säilyminen

7-14            järjen ja kuvitteellisen erottaminen,

mutta niiden yhdisteleminen edelleen toisiinsa

14-21          uuden kehon aika

                      nuori naiseus

                      aistillisuuden heräämisen ja suojelemisen kausi

21-28          uuden maailman, uuden uuden elämän ja

maailmojen tutkimisen aika

28-35          äitiyden aika

toisista ja itsestä huolehtimisen oppimisen kausi

35-42          etsijän aika

itsensä hoivaamisen oppiminen

itsen etsimisen kausi

42-49          varhaiseukon aika

kaukaisen leiripaikan löytäminen

toisten rohkaisemisen kausi

49-56          manalan aika

sanojen ja riittien oppimisen kausi

56-63          valitsemisen aika

oman maailman ja edessä olevan työn valitseminen

63-70          vartijanaisen aika

opitun välittäminen eteenpäin

70-77          uudelleennuortumisen aika

lisää eukkoutta

77-84          utuolentojen aika

suuren löytäminen pienestä

84-91          tulipunaisella langalla kutomisen aika

elämänkudelman ymmärtäminen

91-98          aineettomuuden aika

vähemmän sanottavaa, enemmän olemista

98-105       pneuman, hengityksen aika

105-            ajattomuuden aika

Nämä vaiheet tulivat mieleeni Kiehisen Virtapiirissä, jossa keskustelimme transformaatiosta. Siitä salaisesta ihmeestä, joka tapahtuu, kun toukasta tulee perhonen. Mietimme omia kasvunvaiheitamme, jotka on pohjimmiltaan tehtävä yksin. Toinen voi tukea, mutta kotilosta on puristauduttava ulos omin neuvoin. Muuten siivistä ei tule lentokelposia. Ja lentäähän me haluamme, eikös niin...

Itse elän parhaillaan oman maailman valitsemisen ja vielä tehtävän työn valitsemisen aikaa. Mietin, miten haluan työtäni vielä ennen eläkeikää tehdä, mihin keskittyä, mitä jättää vähemmälle. Olen tehnyt omaa hyvinvointiani tukevia valintoja sekä työni suhteen että yksityiselämässä ja se tuntuu hyvältä. 

Äitini elää utuolentojen aikaa. Minusta se kuulostaa kauniilta. Annukka oli kääntänyt ajan usvaolentojen ajaksi, joka tuntuu vieläkin kauniimmalta. Äidin muistisairaus etenee ja usvaolento taidan minäkin aika usein hänelle olla. Ympyrät ovat pienentyneet aikaisemmista. Nyt tärkeitä ja suuria ovat perustarpeet. Se kuuluu tuohon vaiheeseen ja oikeastaan sekin on kaunista omalla tavallaan. Ihminen palaa pikkuhiljaa asioihin, joista elämänsä aloitti. Tai oikeastaan, ne samat asiat ovat olleet tärkeitä koko elämän, nyt vain turha kuoriutuu pois. 

Hurjan mielenkiintoista olisi saada samantapainen listaus miehen henkisen kasvun vaiheista. Onkohan sellaista tehty? Miten nämä vaiheet puhuttelevat sinua? Löysitkö itsesi? 

Lähde: Clarissa Pinkola Estès 2014, Naiset, jotka kulkevat susien kanssa s. 466.