Pelottaa kertoa

Olen halunnut kertoa eräälle ihmiselle hänen perheeseen liittyvän vaikean asian, mutta en ole uskaltanut. Se on suuri salaisuus, jonka sisältö on sellainen, ettei sitä kukaan haluisi kuulla. 

Asia on vaivannut minua jo vuosia ja kävin kaksi vuotta sitten puhumassa asiasta erään asiantuntijan kanssa. Kysyin neuvoja. Hän kannusti minua ottamaan asian puheeksi. En silti ole uskaltanut. Pelkään. 

Olen puntaroinut asiaa todella paljon. Puolesta ja vastaan. Mitkä ovat kertomisen edut, mitkä kertomatta jättämisen? Mitkä ovat haitat ja seuraukset? Onko hyödyllistä vai haitallista kertoa? 

Pelkään, että suhteemme kärsii asian tultua julki. Suhteeni tähän ihmiseen on mutkaton ja lämmin. Tunnen pelkoa sen puolesta. En haluaisi saattaa sitä vaaraan. Tämän pelon syy on siis hyvin itsekäs, en halua vaarantaa tärkeää ihmissuhdetta. 

Pelkään myös, miten tämä salaisuus vaikuttaa sen kuulijaan. Se tekee kipeää, se on varmaa. Miten hän kestää asian? Millaiset hänen keinonsa ovat käsitellä sitä? Olisiko sittenkin parempi vaieta? Antaa asian painua historian hämärään. Mutta, painuisiko se? 

Luin juuri Nina Canaultin kirjan Vaietut virheet jälkipolvien taakkana. Kaikki sen sisällössä kannustaa puhumaan vaietut asiat auki, etteivät ne jäisi seuraavien sukupolvien kannettavaksi. 

Tiedostamattomat vaietut asiat siirtyvät vanhempien tiedostamattomasta suoraan lapsille. Niin hämmästyttävää kuin se onkin, näin tapahtuu, vaikka emme itse tietäisi vanhempiin ja isovanhempiin, sukuumme liittyvistä salaisuuksista, joista asianosaiset ovat jostain syystä vaienneet. 

Ne siirtyvät ilman sanoja tiedostamattomaamme.  Samalla tavoin ne siirtyvät meistä lapsiimme ja lapsenlapsiimme tullakseen esille erikoisina oireina tai vaikeuksina elämässä. He alkavat tuoda salaisuutta näkyväksi oirehtimalla. Tietenkin myös hyvät asiat siirtyvät samaan tapaan. 

Pahin pelkoni pitäisikin olla puhumattoman salaisuuden siirtyminen sukupolvien ketjussa eteenpäin. Ehkä sanallistamalla vaietun asian, voisin omalta osaltani vaikuttaa siihen, että tämän henkilön lapset ja lapsenlapset eivät tarvitsisi enää kantaa asiaa omassa tiedostamattomassaan. Että he voisivat elää vapaina. Nuo kaksi ensimmäistä pelkoa alkavat tuntua aika pieniltä tämän rinnalla. 

Kyllä. Pakko minun on rohkaistua. 

Rohkaistu sinäkin tutkimaan puhumattomia asioita. Kysy niistä vanhemmiltasi tai muilta sukulaisilta ennen kuin on liian myöhäistä. Nytkin on pitkät pyhät jutella.