Mari Boine

Onhan siitä jo aika monta vuotta, kun ystäväni tutustutti minut norjansaamelaisen muusikon, Mari Boinen (s. 1956) musiikkiin. Boine yhdistää musiikissaan sävyjä jazzista, folkista ja rockista. Parasta hänen lauluissaan kuitenkin on joikaaminen.

Idjagieđas–levyä kuuntelin noihin aikoihin paljon. Kuunnellessani tein itselleni lupauksen: jos Mari Boine joskus tulee Suomeen konsertoimaan, aion olla paikalla. 

Sittemmin kaiken musiikin kuuntelu on jotenkin jäänyt vähemmälle. Nykyisin kuuntelenkin mieluiten hiljaisuutta.

Syksyllä huomasin ensimmäiset ilmoitukset Boinen Helsingin konsertista. Innostuin. Heti, kun lippuja oli varattavissa, ostin kaksi. Puoliso ei ollut innostunut lähtemään, mutta olin varma, että joku vieressäni konsertissa istuisi.

Konserttipäiväksi Helsinkiin sattuivat talven kovimmat pakkaset. VR kuitenkin kuljetti asianmukaisesti perille edulliseen 21 euron hintaan.

Ennen konserttia jäi aikaa käydä Helsingin taidemuseolla tutustumassa useisiin näyttelyihin. Eniten mieleen jäivät Ola Kolehmaisen pyhistä tiloista kuvaamat valokuvat, Pekka Kauhasen veistokset ja Timo P. Vartiaisen Roska on luksusta –näyttely. Jos sinulla on aikaa, niin suosittelen tutustumaan viimeksi mainittuun, johon pääset maksutta 25.3.2018 saakka. Herättää ajatuksia. Paljon.

Konsertti Savoy-teatterissa. Sepä oli jotakin. Jo ensimmäinen biisi meni syvälle jonnekin. Boine esitti vanhaa tuotantoaan sekä kappaleita viime vuonna julkaistulta, kokonaan englanninkieliseltä levyltä. 

Pidin eniten saamenkielisistä kappaleista, sillä niissä voin vain heittäytyä kokemaan musiikkia ja antaa sen vaikuttaa. Englanninkielisissä kappaleissa mieli tunki väkisin mukaan ja halusi alkaa sanojen avulla jäsentää musiikkia. Onneksi joikaamista niissäkin oli runsaasti. Ja hyviä nekin olivat. Tosi hyviä.

Boinen musiikki upposi mielen tuolle puolen, väreili kehossa ja soi sielun syvissä kerroksissa. Hiveli sitä, mikä ihmisissä on yhteistä. Kosketti salaista, unohduksissa ollutta paikkaa minussa. Siveli ja hoiti ihmisyyden yhteisiä syviä haavoja tuoden juuri oikeanlaisen, yhtäaikaa voimakkaan ja lempeän kosketuksen.  Sellaisen, joka eheyttää. 

Unenomaista, alkukantaista, rytmikästä, koskettavaa kauneutta. 

Kiitos lahjakkuutesi antamisesta maailman käyttöön Mari Boine!

Onneksi olin uskollinen itselleni tehdylle lupaukselle. Kuulin kutsun ja läksin. Kannatti. 

Edit 12.3.2018: Hesarin kriitikon konserttiarvioinnin löydät täältä.